Mentiin sitten taksilla läpi keskustan ”vähän” syrjäisemmälle seudulle, mistä uusi kotini löytyi. Edessäni jökötti tuo 12-kerroksinen kommunistisen rakennustaiteen helmi, joka suhteellisen pilvisessä säässä näytti ehkä rumimmalta rakennukselta mitä vähään aikaan on joutunut silmilläni todistamaan. Noh rohkeasti sitten vaan sisälle, koska ennakkoluuloinen ihminen ei pääse elämässään pitkälle.
Aula oli ihan jees, jos poisluetaan se pienoinen neuvostoliittolaisen vankilan tunnelma, mikä alakerran arkkitehtuurisista ratkaisuista pystyi aistimaan. Onneksi Michal oli mukana, sillä resepsuunin täti ei todellaan tehnyt elettäkään siihen suuntaan, että olisi ymmärtänyt sujuvaa englantiani. Noh Michalin avulla saatiin kirjattua meikäläinen dormiin sisälle ja sain avaimet. Lisäksi meidän piti vierailla vielä toisen tädin luona, joka antoi minulle oleskelulupakortin dormissa, sekä allekirjoitettavaksi noin 7 erilaista paperia, jotka tietenkin olivat tsekiksi jotta en varmasti ymmärtäisi niistä mitään. Samainen täti rekisteröi minut sitten dormissa asuvaksi ja laittoi muka nettini toimimaan... Noh ei toiminut pariin päivään. Lisäksi ohjelmassa oli vielä pöytälampun hakeminen kolmannelta tädiltä. Kaikkia näitä herttasiat tsekkirouvia yhdisti seuraavat asiat: englanninkielen täydellinen taidottomuus, v-mäinen asenne, sekä sitruunan niellyt ilme kasvoilla.
Noniin ja ennakkoluulottamasti lähdin Michalin kanssa hissillä kohti dormikerrostani, kämppä sijaitsee ylimässä kerroksessa, joten hissin olisi paras toimia moitteettomasti koko vaihtoajan. Astuessani sisään soluhuoneistooni oli näky aika mielenkiintoinen: ei se kämppä nyt niiiiin huono ole mihin olin valmistautunut ja mitä ulkootapäin pystyis kuvitella, mutta ei se lähellekään KY-kämppien tasoa ole. Maalit ropisee seinistä ja kaikki on mukavan 70-lukulaisen näköstä. Onneksi yhteinen tila oli huonommassa kunnossa kuin itse huoneeni. Se on ihan ok, aika pieni kylläkin koska jaan sen kanadalaisen Luc:en kanssa. Onneksi kuitenkin näköala korvaa moni kämpän kuntoon liittyviä puutteita, kyllä olisi ottanut päähän, jos olisin joutunut ekassa kerroksessa asumaan, niin kuin eräs hollantilainen. Kanukki vaikuttaa vielä ihan rennolta tyypiltä ja juo olutta mikä on aina positiivinen asia. Muut kaksi dormissa asujaa eivät olekaan vielä saapuneet paikanpäälle, joten niitä en osaa vielä kommentoida.
Ensimmäisenä yönä ei sitten patterit toimineet meidän kämpässä ja ilmeisesti Tsekeissä ei harrastate ikkunoissa tai ovissa mitään eristeitä, sillä huoneessa oli erittäin kylmä. Onneksi tuli villasukat otettua mukaan! Michal onneksi kävi kirjottamassa respatädille viestin ja korjaaja saapuikin aamulla laittamaan patterit kuntoon. Tosin ei täällä silti vieläkään mitenkään järjettömän lämmin ole.
Ekana iltana käytiin suht lähellä dormia sijaitsevassa pubissa, jonka nimi oli muistaakseni Polo. On Praha kyllä vähän kallistunut sitten viime visiitin vuonna 2005, mutta kyllä se olut irtoaa täältä vielä eurolla.
Perjantaina käytiin pyörimässä vähän keskustassa katsomassa turistinähtävyyksiä. illalla käytiin vielä meksikolaisessa pubissa ja sen jälkeen mentiin Wencelas Squaren lähellä olevaan diskoon, jossa oli 80-90-luvun musiikin bileet. Sisäänpääsymaksu oli noin 100 kuronaa, mikä on nopeasti käännettynä 4 euroa. Olut irtosi baarista 35 kuronalla, mikä laittoi kyllä suomipojan naaman tyytyväiseen hymyyn. Lauantaina tuli nukuttua yllättäen aika pitkään, koska oltiin kämpillä vasta viiden aikaan. Yhen aikaa herättyämme käytiin syömässä ja alettiin pohtia pitäiskö sitä kuitenkin lähteä tänään myös baariin... Noh kyllähän me sitten lähettiin. Ensin käytiin Viereisen dormin alakerrassa olevassa student pub:ssa ja sen jälkeen lähdettiin 45 minsan spora ja bussimatkan päähän Diskoon, jonka nimi oli Mischmasch tai jotain vastaava. Paikka oli mukava, mutta tunnin paluumatka ei. Prahassa on kyllä se hyvä, että sporat kulkevat läpi yön, joten taksia ei tarvitse ottaa. Sunnuntai vietettiinkin jo sitten vähämmen alkoholin liittyvien aktiviteettien parissa, eli kävimme kiertelemässä keskustassa mm. Charles bridgella ja Prahan linnassa. Prahaan kannattaa muuten tulla tänä vuonna, sillä kahtena seuraavana vuonna kunnostetaan Charles bridge suurimmilta osin, joten se tulee olemaan rakennustelineiden peitossa. Tällä hetkellä kunnostuksen kohteena on vasta sen ihan alkupätkä, joka ei oikeastaan haittaa yhtään hyvien turistikuvien ottamista
Orientaatioviikon kuulumisia ja muutenkin tsekkiläisestä elämästä kirjottelen lisää tän viikon lopussa.
Charles Bridge ja taustalla Prahan linna. Kuvassa: minä, Michal, Michal, Arielle, Sini, Miro ja Jacquie
Ariella, minä ja Buddyni Michal Old Town Squarella
Mexico Pub:ssa
Prahan vanha kaupunki
1 kommentti:
Kirjota pian lisää! :)
Lähetä kommentti